Blocking life – Olevan blokkausta

Edellisessä lähestulkoon suhteessa pystyi melkein jo riitelemään, mutta tämä nykyinen katoaa heti omiin maailmoihinsa ja kun viimein suo hetken huomiota minullekin, tulee jotain käsittämätöntä tekstiä. Seuraava olikin jo kaiken tekstin käyttämättömissä. Mutta kuten ollakaan olen jälleensyntymisen uhri. Löydän itseni yksinäisyydestä, katumuksesta, pelkojen seasta vetäytymästä. Tämä on vain juttelua. ihmiskontekteja, korkeimpien totuuksien ja ihanteiden soveltamista etenemiseen. …

Nyt taitaa olla jo myöhäistä. Saattaa olla mennyt aikaa vielä. Oli luvassa nuoren masentuneen ja syrjäytyneen kaikkien kaveri sata nisti miehen elämää karmeine lapsellisine ääntelyine ja eleineen, hulluine jälkeenjääneine juttuineen pitkällä laskennalla vanhassa julkikuvassa vanhuksen kiukutteluna. Ajutuksiin uppoamista, ilon kaltaista hillittömyyttä, kärsivällisyyttä. Pysähtymistä, etsimästä luettua, sählätty aika.

Siellä minä odotan, sinne minä menen. Kerron hänelle, että odotan sinua ja me putoamme. Vapaata on todellisuus. Samaan aikaan tuttu ja unohduksissa.

Minä palan yksin, lennän tuulen mukana, pakenen koskea aina. Maal ma istun. Tuoli tuomarin tuon, manan mahtaen. Ja sinä tyttönen viaton, et saa pahaa aikaan.

Annat minut heti pois. Kellään muulla ei ole ketään muuta, joten on kaksi vaihtoehtoa. Sinä tai minä.

Sitten me emme enää voi pahoin. En tahdo tästä mitään saippuaoopperaa, vaan puhdasta näytelmää. Olet ainoa mitä minulta puuttuu. Sinä saat minut.

Jos sinun on kadottava kokonaan, tahdon olla valmis siihen. Mutta se ei tule olemaan helppoa heille, ketkä lähtevät sinun jälkeesi.

Nopein tapa. Suoraan sydämeen. Luoden huippu, jota ei koskaan tarvitse ylittää. Ja sitten tarvitsen vihaa, joka tuotapikaa muuttuu peloksi, menetykseksi. Päinvastoin kuin monella, minä tiedän yhä.

Sormet liikkuu. Olen aivan lukkiutuva. Esittää tahattomasti osaa. Tuhat ilmettä hän viestiin. Tahdon viestin vielä ea, r. Lähd.

Enkö saisi kulkea ohitsesi silloin, kun en jaksa katsoa sinua tai jäädä pidemmäksi aikaa, katsella kuinka sää muistuttaa kesästä. Vieressäni ei ole ketään. Hän on tullut luokseni tässä maailmassa tyhjästä elävänä. Mutta sinä et vilise jokapaikassa samaan aikaan, vaikka olet sekaisin. Se on vikasi.

Ihminen on kuin surkeaa, korpea tallaava jätti, mihinkään en kyllä Ihminen on kuin surkeaa, korpin silmäessä nätti Ihminen on kuin surkean ihmettelevärättin’änen tähti Mihinkähän jylhä jyrisevä sää la maa Sata tän än

Kyllä minä tiedän, mitä haluan. Minä kirjoitan ensin, sinä siinä välissä, minä lopetan, sitten sinä ja minä. Haaveilen omasta talosta, tulevaisuuden suunnittelusta, sinusta, joka saat unohtamaan kaiken turhuuden.

Milloin kannattaa ottaa uusia askeleita. Me voisimme olla ystäviä. Vaikka en koskaan enää näkisi sinua tai kuulisi sinusta mitään, et menetä ystävyyttäni. Rinnakkain kuljemme kohti muodoista vapaata tietoisuutta. Se mitä en sano odottaa yhä. Se katsoo yhtä niin tarkkaan, että voi onnistua uskottelemaan katsovansa toista niin valitessaan.

Niin sinä katoat, kuten kohtalosi on. Mieleni sinua rakastaa. Mieli, jonka rajat murskataan.