Hän on sydämeni valittu yhä, eikä sitä epäile, ellei tahdo manalaan. Ja vaikka tahtookin, me sieltä palataan. Kyllä sinut tunnistan, kun kunnolla katson. Nyt voit kaiken heittää. Saatana siit sit maiset sopat keittää. Nälät, vilut, tämän, kivut, pirut, minut.
Olet tärkein epäkohta elämässäni, ihminen, olento viimeinen, koitos ennen uutta aamua ja heittää ylle kuolema kaapua. Vertauskuvainnnollisesti ei enään tähän. Ja niin pääsin päähän.
Kallo ja sen aivot, itseilmaisutaidot, vääntyneet kaulat, arkkuihin naulat.
Verta vielä vähän, tähänhän tää ei vielä jäähän.
Eilen päästin silmistä, huomenna jo neidistä, neiti ei-mistään.
Ylihuomisen yli luoneena, mutta sitä seuraavana viimeistään tapahtuu taas suurempia muutoksia ainakin sisimmässäni.
Merkinnät RSS-syötteenä